Lapsen huolto ja tapaamisoikeus esimerkkitapauksia - Lakiluotsit

Tutustu hoitamiimme esimerkkitapauksiin lapsiasioissa. Lue lisää tästä

Lapsen huolto ja tapaamisoikeus esimerkkitapauksia

Etu

Vastaamme yhteydenottoihin ja tarjouspyyntöihin nopeasti

Etu

Hoidamme toimeksiannot ripeästi ja kohtuullisin kustannuksin

Etu

Kokenut, ammattitaitoinen ja palveleva henkilöstö

Lapsen huolto

Lapset olivat olleet vanhempien yhteishuollossa eikä siinä ollut ongelmia. Käytännössä äiti oli tehnyt päätökset yksin eikä isä ollut aiemmin kovin kiinnostunut osallistumaan päätöksentekoon. Isälle oli määrätty lähestymiskielto äitiä ja lapsia kohtaan, jota hän oli rikkonut kolme kertaa. Äiti vetosi siihen, että häntä ei voida pakottaa isän historian vuoksi yhteistoimistaan isän kanssa, jonka vuoksi lapset tuli määrätä yksin äidin huoltoon . Olosuhdeselvitys oli suosittanut yksinhuoltoa äidille. Käräjäoikeus katsoi, että puutteet isän elämänhallinnassa eivät olleet sellaisia, että ne olisivat estäneet asianmukaisen päätöksenteon lasta koskevissa asioissa. Äidin suuri pelko isää kohtaan vaikutti vanhempien väliseen kommunikaatioon, mutta ei sinänsä isän kykyyn toimia huoltajana. Kokonaisharkinnassa käräjäoikeus painotti sitä, että yhteishuollossa ei tähän saakka ollut ilmennyt konkreettisia ongelmia. Käräjäoikeus katsoi, että isällä oli riittävät edellytykset huolehtia huoltajan tehtävästä. Yksinhuoltoa ei voitu perustaa siihen, että äiti esti vanhempien välisen kommunikaation lasten asioista.

Lapsen huolto ja asuminen muutettiin isälle kun äiti oli haluton myötävaikuttamaan lapsen ja isän suhteen kehittymiseen

Asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että huoltomuotona muu kuin yksinhuolto ei tullut kysymykseen. Lapsen tuli asua sen vanhemman luona jolle huolto uskotaan. 

Hovioikeuden mukaan lain esitöissä on korostettu tapaamisoikeuden ja lapselle läheisten ihmissuhteiden kunnioittamisen painoarvoa tuomioistuimen ratkaisuharkinnassa. Ratkaisua lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta tehtäessä on kiinnitettävä huomiota muun ohella siihen, mikä ratkaisu voi parhaiten turvata lapsen ja vanhemman välisen suhteen säilymisen. Sääntelyllä pyritään ehkäisemään sellaisia tilanteita, joissa vanhempi käyttäytymisellään vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta tai jopa aiheuttaa sen katkeamisen kokonaan.

Esitetyn kirjallisen ja suullisen todistelun perusteella oli selvitetty, että äiti on ollut haluton myötävaikuttamaan lapsen ja isän suhteen kehittymiseen. Äiti ei ollut noudattanut käräjäoikeuden asiassa antamia ratkaisuja eikä ollut osoittanut tehneensä konkreettisia toimenpiteitä lapsen ja isän tapaamisten toteuttamiseksi runsaan vuoden aikana. Hovioikeus piti  selvänä, ettei äiti ollut valmis muuttamaan kielteistä suhtautumistaan isään, mikäli lapsi määrättäisiin asumaan äitinsä luona. Hovioikeuden mukaan tällaista lopputulosta ei ollut pidettävä lapsen edun kannalta hyväksyttävänä. Lapsen myönteisen suhteen säilyminen sekä isään että äitiin turvattiin parhaiten siten, että lapsi määrättiin asumaan isänsä luona ja lapsella oli oikeus tavata äitiään.  

Lapsen huolto: tehtävien jako

Yhteishuollossa ei ollut muita ongelmia kuin erimielisyys lapsen terveyden hoitamisesta. Käräjäoikeus katsoi, että vanhempien välinen riitaisuus ja asiallisen kommunikaation vähäisyys sinänsä ei ollut este yhteishuollolle ja hylkäsi äidin vaatimuksen yksinhuollosta. Käräjäoikeus totesi, että 13- vuotias lapsi ei kykene itse arvioimaan täysin sitä milloin hän tarvitsee keskusteluapua ahdistukseen ja millaista se voisi olla. Vanhempien ja aikuisten tehtävä oli keskustella asiasta lapsen kanssa ja tarvittaessa päättää hoidosta eli päätösvalta ei ollut lapsella. Toisen vanhemman pitkään jatkunut negatiivinen asenne keskusteluapua kohtaan muodosti erityisen syyn huollon tehtäväjaolle. Koska muussa terveyden- ja sairaanhoidossa ei ollut ongelmia, tehtävänjako rajoitettiin mielenterveyden hoitoon.

Vuoroasuminen

Toimistomme edusti käräjäoikeudessa 11-vuotiaan lapsen isää asiassa, jossa lapsen äiti haki yksinhuoltajuutta ja lapsen asuinpaikan määräämistä äidin luokse. Isä vaati puolestaan yhteishuoltajuuden säilyttämistä ja sitä, että lapsi jatkaisi vuoroasumista kahden viikon jaksoissa. Lapsen äiti vastusti isän vaatimusta vuoroasumisesta vedoten lukuisiin riitaisiin seikkoihin. Käräjäoikeus päätyi harkinnassaan siihen, että vaikka vuoroasumisen lakkauttamiselle oli painavia perusteita, niin kokonaisarvostelun perusteella parhaiten lapsen etua ja sen arvioinnissa huomioitavien tavoitteiden toteutumista turvasi se, että vuoroasumisjärjestelyyn ei kajottu varsinkaan kun se oli riidattomasti toiminut hyvin ja että se oli tarjolla olevista ratkaisuvaihtoehdoista ainoa, johon sekä lapsi että molemmat vanhemmat olivat suhtautuneet myötämielisesti ja jonka toimimisen eteen kaikkien kolmen voitiin arvioida sitoutuvan jatkossakin.

Lapsen vieraannuttaminen

Olosuhdeselvityksellä ja asianosaisten kuulemisella käräjäoikeudessa selvitettiin, että kumpikin vanhemmista oli kelvollinen lähivanhemmaksi. Kummallakin vanhemmalla oli myös mahdollisuudet tarjota lapselle hyvät olosuhteet lapsuuden viettämiseen tukiverkostoineen. Lapsi oli 6-vuotias ja kävi esikoulua. Isä perusteli vaatimusta lapsen asumisen muuttamisesta vieraannuttamisella isästä ja sillä, että äiti oli muuttanut toisella paikkakunnalle neuvottelematta asiasta toisen vanhemman kanssa. Lisäksi isä katsoi, että äidin lasta koskevat epäilyt sairauksista olivat perusteettomia.  Lapsi oli tavannut isää säännöllisesti ja äiti kertoi haluavansa tulevaisuudessa turvata lapsen tapaamiset ja yhteydenpidon isään. Käräjäoikeus katsoi, että isän vetoamista seikoista ei voitu tehdä johtopäätöksiä sen suhteen, että mikä oli lapsen etu tulevaisuudessa. Lapsi määrättiin edelleen asumaan äitinsä luona.

Lapsen kuuleminen oikeudenkäynnissä

Lapsenhuoltolain 1.12.2019 voimaan tulleet muutokset tähtäsivät osaltaan siihen, että lapsen oikeutta vaikuttaa häntä koskeviin asioihin parannettaisiin. Toimistomme avusti vanhempaa, jonka jo varttuneempien lasten mielipidettä ei ollut selvitetty perheneuvolatasoisesti lasten asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa. Käräjäoikeus hankki kattavan olosuhdeselvityksen, jossa lasten mielipiteet selvitettiin. Perheen vanhinta, 16-vuotiasta, lasta kuultiin myös käräjäoikeuden istunnossa.

Lapsen tapaamisoikeuden laajuus

Usein lasten tapaamista koskevista yksityiskohdista päästään vielä käräjäoikeuden käsittelyssäkin sovintoon, vaikka asia olisi alun alkaen vaikea. Esimerkiksi päämiehemme sopi lapsen isän kanssa hoitavansa lapsen ja isän välisten tapaamisten kuljetukset puoliksi, ja että lapsen ja isän välisiä tapaamisia voitaisiin laajentaa kokonaisiksi viikonlopuiksi yksittäisten päivien sijaan, jos isä antaisi negatiivisen huumeseulan ennen tapaamisoikeuden laajentamista. Suurin huoli päämiehellämme liittyikin etävanhemman päihteidenkäyttöön. Tapaamiset sovittiin niin, että lapsella on oikeus tavata isäänsä viikonloppuisin kolmen viikon välein.

Lasten tapaamisten kuljetuskustannukset

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2003:66 todennut, että tarvittaessa se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, on velvollinen edistämään tapaamisoikeuden tarkoituksen toteutumista, paitsi muutoin, myös osallistumalla niihin kustannuksiin, jotka tapaamisoikeuden toteutumisesta aiheutuvat. Käräjäoikeus kiinnitti huomiota siihen, että mainitussa tapauksessa oli kyse 14-vuotiaan itsenäisesti matkustamaan kykenevän lapsen tapaamisten matkakustannuksista, eikä siinä ole arvioitu vanhemman kuljetusvastuuta.  1.12.2019 voimaan tulleen lapsenhuoltolain   esitöiden (HE 88/2018 vp, s. 21) mukaan lähtökohtana oli se, että vanhemmat vastaavat (myös) tapaamiskuljetuksista ja matkakustannuksista yhdessä. Kuljetus ja kuluvastuuta jaettaessa voidaan ottaa huomioon asianomaisten kyky vastata kuljetuksista samoin kuin myös muut olosuhteet. Kun otettiin huomioon vanhempien aikaisempi toiminta kuljetuksissa sekä lainmuutos, joka painottaa lähtökohtana olevan molempien vanhempien vastuuta kuljetuksista, katsoi käräjäoikeus, ettei äidin esittämät perusteet muuta tilannetta niin, että hänen velvoittamisensa osallistumaan lapsen tapaamiskuljetuksiin olisi hänen olosuhteisiinsa nähden kohtuutonta. Tämän vuoksi kuljetusvastuu jaettiin puoliksi vanhempien kesken lapsen vaihdon tapahtuessa vanhempien asuinpaikkojen puolivälissä.

Väliaikaismääräys asumisesta

Toinen vanhempi oli muuttanut loman aikana kahden lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle ja vaati väliaikaismääräystä asumisen määräämisestä tämän mukaisesti.  Käräjäoikeudessa esitetyn näytön valossa molemmat vanhemmat olivat kykeneviä toimimaan lähivanhempina ja lapset olisi voitu tällä perusteella määrätä kumman tahansa vanhemman luo asumaan. Käräjäoikeuden mukaan väliaikaismääräystä on vakiintuneesti pidetty turvaamistoimena, jonka tarkoituksena on rauhoittaa lapselle vahingollinen ja kärjistynyt tilanne. Normaalisti  väliaikaismääräyksellä on tarkoitus säilyttää vallitseva tilanne oikeudenkäynnin ajaksi. Lapset olivat vuosikausia asuneet vuoroviikoin molemmilla vanhemmillaan. Heidän oli siten katsottava olevan kiintyneen samalla tavalla molempiin vanhempiinsa ja tottuneen asumaan molempien vanhempien kanssa. Käräjäoikeus ei pitänyt arvioinnissa oleellisena sitä kumman luona asuminen oli  virallisesti ollut ja kumman luona lapset ovat olleet kirjoilla, vaan sitä, että lapset tosiasiallisesti ovat  asuneet kummankin vanhemman  kanssa. Lapset olivat asuneet koko elämänsä samalla paikkakunnalla  ja he ovat olleet osa suurempaa sisarusparvea, Myös toisen vanhemman äiti oli lasten elämässä merkittävä henkilö ja lasten sisarukset ja isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, jossa lapset ovat myös käyneet koulua ja heillä oli harrastuksia ja kavereita. Nämä seikat puolsivat vahvasti sitä, että väliaikaismääräyksellä ei tullut muuttaa lasten asuinpaikkakuntaa. Käräjäoikeus piti merkittävämpänä lasten koulunkäynnissä tuttuja koulukavereita ja tuttua opettajaa kuin itse varsinaista koulurakennusta, jossa oli todettu sisäilmaongelmia. Näin ollen koulun käymiselle väistötiloissa ei voitu antaa liikaa painoarvoa asumista ratkaistessa. Vallitseva tilanne säilytettiin.  Asiassa ei annettu merkitystä sille, että lapset olivat muuttaneet toisen vanhemman kanssa toiselle paikkakunnalle, koska lapset eivät olleet vielä sopeutuneet asumiseen uudella paikkakunnalla. Käräjäoikeus hankki asiaan olosuhdeselvityksen, jonka saamisen jälkeen oli paremmat mahdollisuudet arvioida sitä kumman vanhemman luona oli lasten edun mukaista asua

Lakiluotsit Oy © 2021